Rutiinia saatana
Keskiviikkona oli reenit Huurupiilossa. Alkuperäisesti naistenillasta (jossa minun piti olla ainoa mies) tulikin tasa-arvoilta, koska osalla naisista oli pää kipeänä :p Testailin uusia juttuja toistamiseen ja tuntuivat toimivan hyvin. Iskin sekaan lopulta muutaman vanhan jutun kun aikaa olikin vähän enemmän mitä olin suunnitellut. Lavalla oli hyvä fiilis ja yleisö oli hyvä. Annoin jopa pari spontaania kommenttia yleisölle kun flow oli huipussaan. Hyvä ilta kaikin puolin, ja kaikilla!
Tänään olikin sitten reenit Artturissa. Olin valmistautunut vetämään nopean kutosen kun Artturissa on ollut sen verran tungosta viime aikoina. Ja kuinka kävikään, paikalla oli mc-Rikun lisäksi neljä koomikkoa. (Plus yksi yleisössä.) Tämän seurauksena piti vetää hieman pidempään. Meni jotenkin pakka ihan sekaisin kun lennosta paria minuuttia ennen heittelin väliin lisää tavaraa. Koko 12 minuuttia oli rimpuilemista enkä ollut kotonani lavalla. (Pitää kysyä neutraalilta tutulta miltä se näytti yleisölle.) Näin se menee, ylä-alamäkilinjaa.
Aloin tässä miettiä, että mikä meni tänään pieleen? Kuitenkin keskiviikkonakin lennosta sekoitin settiä. Ilmeisesti siinä oli se, että Huuruun mennessä oli alitajuisesti varautunut siihen että siellä saattaisikin saada pari minuuttia suunniteltua enemmän. Artturiin menin ajatuksella ”nopea setti ilman jaarittelua”. Ja sitten se settilistan rakenne; Huurussa laitoin lisäjutut omina kokonaisuuksina suunnitellun perään. Artturissa sen sijaan rakentelin kokonaisuuksia laittamalla väliin sinne sopivia juttuja. Ei näin.
Otsikon piti olla rutiinia saatava, mutta se jalostui vähän tunteellisempaan versioon näköjään.
